Lyijyakkujen takana olevan kemian paljastaminen
Oletko koskaan pys?htynyt pohtimaan monimutkaisia ??prosesseja, jotka kehittyv?t lyijyakkujen kest?vien rajojen sis?ll?? N?iss? vaatimattomissa koteloissa piilee vilkas kemiallinen tanssi, joka ohjaa energiaa, johon luotamme. Suvellaan lyijyakkujen sis?ll? olevaa salaista el?m?? ymp?r?iv??n arvoitukseen tiiviin tutkimuksen avulla.
Kuinka lyijylevyt tuottavat s?hk?? rikkihapossa:

Syv?ll? lyijyakkujen sis?ll? on joukko kennoja, joista jokaisessa on pari levyj? - positiivisia ja negatiivisia elektrodeja, joiden jakajana toimii laimennettu rikkihappo. T?yteen ladattuna jokainen kenno tuottaa noin 2,1 volttia. 6 voltin akulle tarvitaan kolme kennoa ja 12 voltin akulle kuusi kennoa.
Jokaisen kennon lyijylevyt ovat monimutkaisesti muotoiltuja ritil?it?, joiden kemiallinen koostumus vaihtelee hieman ja jotka on p??llystetty erillisill? aktiivisilla materiaaleilla. Kun akkua k?ytet??n, se purkautuu, vapauttaa varastoitunutta energiaa ja kuluttaa rikkihappoa. V?hitellen haposta tuleva sulfaatti peitt?? levyt v?hent?en k?ytett?viss? olevaa pintaa kemiallisen reaktion jatkumiselle. Kun se on t?ysin p??llystetty, reaktio pys?htyy, mik? tekee akusta voimattoman.
Huolimatta t?st? pisteest?, on toivoa lyijyakkujen elpymisest? uudelleenlatauksen kautta. Ladattaessa sulfaatti palaa happoon, jolloin prosessi voi alkaa uudelleen. Kaikkea sulfaattia ei kuitenkaan oteta t?ysin talteen jokaisella syklill?, joten osa j?? levyille.
Pohjimmiltaan, vaikka lyijyakut tarjoavatkin v?ltt?m?tt?m?n energian varastoinnin, niiden k?ytt?ik? on rajallinen. Kuitenkin n?iden akkujen monimutkaisen kemian ymm?rt?minen valaisee niiden toimintaa ja mahdollisuutta pident?? niiden k?ytt?ik?? huolellisen huollon ja latauksen avulla. T?llainen on kiehtova matka lyijyakkujen syd?mess? – energiatarpeitamme muokkaavien kemikaalien tanssi.